Tänään kävin viimein ostamassa kuukausikortin Fressille. Huomenna olis eka sellanen ryhmätunti minne haluaisin osallistua, mutta saa nähdä ehdinkö, kun olis siskon ja sen avomiehen kihlajaiset. Täytyis oikeestaan suoraan sieltä salilta mennä niille, enkä oo vielä ihan varma haluanko.
Noita haasteita oon edelleen sinnikkäästi tehny vaikka useimpina päivinä se jää ihan iltaan kun en saa aikaiseks aiemmin tehdä niitä. Ne vie kuitenkin aikaa ehkä 5 minuuttia, että sen ei kyllä pitäis olla mikään (teko)syy ettei muka ehdi! Lankku alkaa tuntua jo aika raskaalta, kyykkyjen tekeminen on ollut vähän tahmeeta ton polvivamman takia ja punnerrukset sujuu ihan kohtalaisen hyvin (toistaiseks).
Aattelin ottaa kaiken irti nyt tosta kuukausikortista minkä ostin, ja käydä siellä salilla niin paljon kun vaan suinkin voin. Mies saa siis ottaa vastuuta tosta typystä ihan uudella tavalla kun mamma ottaa omaa aikaa! Tarkotuksena kuitenkin olis että tän kuukauden jälkeen jossain huomaiskin sen että mulla on se kuukausikortti ollu.
Syömiset on menny "vähän" sinne päin... Mulla on sellanen pikku ongelma että annan tosi helposti periks mieliteoille. Ja kun vähänkään tuntuu siltä etten oikein jaksais tehdä ruokaa niin ehdotan että haetaanko jostain ja yleensä mies siihen suostuu. Keskustassa asumisen huonoja puolia...
Mut onneks meijän kullannuppu on ihanin kaikista! Viime aikoina oon tosi usein esimerkiks jääny kattelemaan kun hän nukkuu. Nukkuva vauva on ehkä hellyyttävin näky ikinä, varsinkin sylissä nukkuva. Typy on tosi pienikokoinen, nyt vähän vajaa 6 kk iässä edelleen alle 6 kg ja pituutta 62 cm. Neuvolassa siitä tuli vähän sanomistakin, mutta uskon vakaasti että se on vaan perinnöllistä, mä oon ite tällanen 153 cm hukkapätkä ja sekä mun isän että miehen äidin puolelta on kyllä lyhyttä sukua.
Me aiotaan myös pitää neidille puolivuotissynttärit. Puoli vuotta on kuitenkin ensimmäinen sellanen rajapyykki niin haluttiin juhlistaa sitä vähän enemmänkin. Kakku varmaan täytyy sinne ainakin leipasta! Vaikka mikään leipoja mä en kyllä oo, vaan enemmän ruuanlaittaja.
Eniveis, niin kun sanoin, meijän vauva on paras vauva. Jostain syystä viime aikoina hän on tuottanu jotenkin erityisen paljon ilon ja rakkauden tunteita. Tekee mieli vaan halia ja pussailla tota koko ajan!
Loppuun pari motivaatiokuvaa vielä, oon taas käyttäny aikaani niiden selailuun kun en vielä oo päässy treenailemaan. Mutta KOHTA... Wuhuu!
Niin joo! Hiuksetkin sain värjättyä, niistä tulee photoo kunhan saan aikaiseks sellaisen napata. Ehkä huomenna.
Meidän neuvolatäti on valittanut pariin otteeseen meidän Miksun hoikkuudesta, mennään siis koko ajan -10 käyrillä painon suhteen.. Omasta -ja muidenkin mielestä hän on kyllä ollut koko ajan hyvin sopusuhtainen ja kun neuvolalääkäriltäkin kysyin kerran, niin hän oli sitä mieltä, ettei painossa ole mitään vikaa. Näköjään neuvolassa hyvin herkästi kauhistellaan sitä, jos lapsi poikkeaa hieman jostain keskikäyriltä.. :D Typerää mielestäni, ihmiset ovat kuitenkin niin erillaisia, ei kaikki vaan sovi samaan muottiin. Ihan varmasti se on teidän tytöllä perinnöllistä, kun sinunkin ja suvun pituutta katsotaan. :) Meillä on taas lähisuvussa hyvin pitkiä ja hoikkia tapauksia - niinkuin Mikaelkin on jo nyt.
VastaaPoistaJep, sitä se terkkakin antoi ymmärtää ettei oikeastaan oo kovin huolissaan mutta käytäntö on että kun käyrät menee tarpeeks alle (tai yli) normien niin näytetään käyriä lääkärille ja lääkäri päättää mitä tehdään vai tehdäänkö mitään. Meijän neiti on kuitenkin koko ajan ollut pirteä, hymyilevä ja tyytyväinen niin en kyllä oo huolissani!
PoistaAivan, ei kannatakkaan! :)
VastaaPoista