Ensimmäisen kerran polvi kipeytyi joskus 4-5 vuotta sitten kun jaoin Aamulehteä kesätyönä. Töitä oli aina 6 yötä putkeen ja sitten 2 vapaata. Ensimmäisenä kesänä alueellani oli vain kerrostaloja eli paljon alas päin ravattavia rappuja. Jouduin tuon kesän aikana sairaslomallekin polveni takia ja silloin hoitaja sanoi, että reisilihasten huono kunto voi aiheuttaa sen, että ne eivät tue polvea kunnolla ja siksi polvi kipeytyy. Opin silloin myös sen, että rappusten kulkeminen alaspäin on polvelle paljon rasittavampaa kuin ylöspäin.
Seuraavan kerran polvi oikkuili seuraavana kesänä kun jaoin taas Aamulehteä, vaikka tällä kertaa alueellani olikin vain muutamia kerrostaloja. Sen jälkeen polvi on silloin tällöin muistutellut itsestään. Raskauden puoli välin jälkeen kipu taas alkoi, mutten ihmetellyt sitä; raskauden aikana nivelet kokevat muutenkin kovia, joten ei kai ihmekään että jo aiemminkin kiukutellut polvi otti siitä itseensä. Kipu jatkui raskauden jälkeen vähän on-off-meiningillä ja nyt viime viikon aikana kipu on taas pahentunut.
Tänään polven kipu ärsyttää erityisesti siksi, että voin vain haaveilla tuon kyykkyhaasteen suorittamisesta. Tänään tein 28 kyykkyä, kunnes polven kipu pakotti lopettamaan.
Lueskelin eilen illalla Internetin ihmeellistä maailmaa ja totesin, että parhaiten oireisiini sopii polvilumpion kondromalasia. Suomennettuna se tarkoittaa sitä, että polven rusto on kulunut ja se hankaa (mihin ikinä hankaakaan) ja aiheuttaa kipua. Kun kuvittelen miltä ruston kuluminen ja hankaaminen tuntuu, voisin kuvitella että se tuntuisi juuri tältä, miltä minusta tuntuu.
No, en tietenkään ole lääkäri enkä voi mitenkään mennä terveyskeskukseen kertomaan, että mulla on polvilumpion kondromalasia. Mutta kondromalasiasta lukiessani totesin että kipu ja oireet on ehkä nyt sellaisessa vaiheessa, että lääkärin pakeille poikkeaminen voisi olla fiksua. En oikeestaan tiedä voiko tälle mitään tehdä, mutta tekis mieli sanoa että parempi olis! Jos tää vamma on pysyvä eikä mikään sitä helpota, syön hattuni ja lyön hanskat naulaan enkä enää ikinä nouse sohvalta.
Okei, en mä oikeesti niin tekis, koska esimerkiks käveleminen onnistuu kuitenkin ihan hyvin. Ja parempi se olis sitten edes sitä kävelyä harrastaa kun vaan maata. Joka tapauksessa tää tilanne on tosi rasittava, ja ihan oikeesti ahdistaa ajatus siitä, että pahimmassa tapauksessa tää estää mun kunnollisen treenaamisen kokonaan. Ainakin jalkojen treenaamisen, ja se nyt vaan näyttäis hullulta jos olis keski- ja ylävartalo treenattu, mutta jalat sellaset rimpulat! Höh!
No, se valittamisesta ja iloisempiin asioihin. Tänään en puhu ruuasta! Mutta kävi ostoksilla, ja ostin pari asiaa: kynsilakkoja ja hiusväriä. Molempiin oon suunnitellu vähän jotain spesiaalimpaa. En nyt vielä paljasta sen enempää, että riittää sitten juttua vähän myöhempiinkin postauksiin. Aattelin kuitenkin ottaa riskin (believe me, tää on oikeesti aika jännittävää) ja värjätä hiukset kun vauveli nukkuu! Toivotaan, ettei se herää just kun on värin levitys kesken ja että jos se herää, se viihtyy yksin sen aikaa kun käyn huuhtelemassa värin. Se oliskin mukavaa kun hiukset tippuis päästä sen takia, etten pääse huuhtelemaan väriä ajoissa.
Ja ettei tästä jutusta tulis ihan pelkkää tekstiä, laitan vähän sellasia fiilistelykuvia tähän loppuun.
Ai niin! Ja loppuun vielä päivän asu. Tää on tosi tämmönen rötköasu koska tänään olin mukavuudenhaluinen. Olin aamulla muskarissa, ja siellä en tykkää käyttää hirveen epämukavia vaatteita, koska me istutaan lattialla suuri osa siitä ajasta.
Leggingsit ei näy kunnolla mutta ne onkin samat kun tossa edellisessa kuvassa muutama päivä sitte. Eli ne mun kulahtaneet harmaat Converset, leggingsit H&M, turkoosinvihree pitkä toppi zoey m., musta huppari on seurakunnan nuortentoiminnan (hehe) ja pipo H&M.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti